Kun ponit ottavat vallan: 2015

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ratsastustunti Niemelän Hevospalvelussa!

Hei! Anteeksi pitkä postaustauko! Tässä vaiheessa mun pitäis valittaa, kuinka en ole kaikilta kiireiltäni kerennyt postailemaan, mutta se ei ole totta! Mua ei vain ole innostanut, enkä tiennyt mistä kirjoittaa. Mutta nyt tulee postaus!

Olin 31.10. ratsastustunnilla Niemelän Hevospalvelussa. Meillä ei niinkään ollut aihetta tunnille, haettiin vain muotoa ja peränantoa hevosille. Minun ja Ruslanin kanssa se ei aina toteutunut, vaan välillä mentiin kuin kamelit!

Loppua kohden alkoi meno paranemaan ja hevonen kulki nätisti peränannossa. Siihen sai oikeasti tehdä työtä, että Ruslan antautui ja että sain pohkeet läpi!

Laukannostot oli aluksi vaikeita, sillä Ruslan ei kuunellut vielä kunnolla pohkeita... Ensin siis laukannostot mentiin pää ylhäällä ja sitten kun sain pohkeet läpi, aloimme työstämään nättejä laukannostoja pää alhaalla.

Tunnista jäi hyvä mieli ja varsinkin, kuin kuuli kuinka hyvin Ruslan liikkui ja toimi!

Tästä tuli nyt vähän lyhyt postaus, mutta seuraavaan postaukseen panostan enemmän!

-Mira

lauantai 5. syyskuuta 2015

Kiusaaminen

(Kaikki postauksen kuvat ovat googlesta, eillei toisin mainita)

Kouluissa puhutaan koulukiusaamisesta, netissä nettikiusaamisesta. Nyt puhun siis kiusaamisesta.

Uskon ja melkeinpä uskallan väittääkin, että kaikkia tämän tekstin lukijoita on kiusattu joskus. Minuakin on kiusattu koko peruskoulun ajan. Minkäs sille voi, kun on erillainen.

Yleensä kiusaaminen alkaa sillä "läpän heitolla". Mutta eikö läppä ole silloin hyvä, kun se on kaikista hauskaa, eikä se tunnu jostakin pahalta? Näin minä olen käsittänyt.

Yleensä se on sitä samaa paskaa "Hyi vittu läski!" tms... Jälkeenpäin kun asioita aletaan selvittämään, yleisin selitys on "Se oli vaan läppä".

Miksi ihmiset kiusaa toisiaan? Miksi pitää alentaa toisen itsetuntoa ja ihmisarvoa? Saatteko te kiusaajat siitä jotenkin hyvän fiiliksen? Jos saatte, ootte sairaita.

Koulukiusaaminen on yksi yleinen kiusaamisen muoto, Koulussa lapset ja nuoret viettävät suurimman osan ajastaan. Miksei sitä aikaa pysty olemaan hiljaa ja edes esittää kaveria? Yhdeksän vuotta on kuitenkin pitkä aika ja jos se koko aika pitää kulkea koulussa muiden haukuttavana ja hakattavana, moni ei halua kouluun. Ei ole kiva mennä uusilla hienoilla vaatteilla kouluun ja sitten lähteä kotiin vaatteet revittynä ja silmämustana. Ei se ole elämää.

Kouluissa on myös tukioppilaat, joiden tehtävä olisi olla kiusatun puolella ja olla yksinäisten kanssa. Tukioppilaiden pitäisi mennä väliin, jos näkee jossakin kiusaamista. Tukioppilaisiin pitäisi pystyä turvamaan ja kertomaan, jos jokin painaa mieltä. Aina asia ei ole niin. Esimerkiksi meidän koulussamme tukioppilaat ovat niitä pahimpia kiusaajia ja me ei tukioppilaat saamme mennä väliin, jossa tukioppilas kiusaa "tavallista" oppilasta.

Nettikiusaaminen on kans yksi suurimpia kiusaamismuotoja. Netissä on helppo kirjoitella toisista pahaa anonyyminä. Nettiin on helppo ladata kuvia, videoita yms materiaaleja, mutta ne on myös vaikea saada sieltä pois. Kannattaa siis miettiä, mitä nettiin laittaa!

Lopetetaan kiusaaminen ja Ollaan sen heikomman osapuolen eli kiusatun puolella

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Rippijuhlat 23.8.-15

Jep! Sieltähän se naimalupa tuli! :D

Tiia tuli Perjantaina 21.8. meille ja käytiin kuvailemassa silloin Vinskin kanssa. Niistä kuvista tulee myöhemmin oma postaus, kun saisin kirjoitettua nämä postaukset... Mulla on siis 3 postausta työstettävänä, eli kannattaa pysyä mukana ;)

Lauantaina Tiia kävi kotona ja tuli sitten illalla taas meille ja laittoi meidän kynnet! Lauantaina myös Tiian ollesssa kotona meillä oli hiveä siivous&kakuntäyttö urakka! Onneksi äidin kaveri Pauliina oli apuna!

Sunnuntaina aamulla Tiia laittoi mun sekä siskojeni hiukset ja sitten pukeuduin mekkooni ja suuntasin kirkkoon. Muut tulivat myöhemmin perässä, sillä menimme jo klo.9 kirkkoon ja muut tulivat klo.10. Kerkesimme siis hyvin käydä vielä epäselvät asiat läpi.

Kirkko-ohjelma oli sama messu ohjelma, johon oli liitetty meidän konfirmaatio. Tulimme ristikulkueella sisään ja menimme ulos. Ensin kävimme siunattavana ja kummini Marita siunasi minut.

Siunaamisen jälkeen lauloimme laulun: Lapsuuden usko.

Laulun jälkeen ohjelma eteni virsillä ja saarnalla, jonka jälkeen oli ehtoollisen vuoro! Onneksi ehtoollisleipä ei jäänyt kiinni kitalakeen, eli pääsen naimisiin! :D Viini oli pahaa ja se jäi lämmittämään ikävästi kurkkua...

Leipä! Kiharat ei pysyny...

Viini!

Ehtoollisen jälkeen ohjelma jatkui taas normaalisti, jonka jälkeen oli todistusten jako.

Todistusten jälkeen ristikulkue lähti ulos ja ulkona otimme kuvia konfirmoiduista yhdessä, sekä yksittäin alpat päällä.

Älkää kysykö ilmettä...

Tämän jälkeen palautimme alpat ja sitten pääsimme kotiin! Kotona tulikin sitten otettu miljoona kuvaa... Kuvien lisäksi tuli syötyä ja jututettua ihmisiä! Varoitus kuvapläjäyksestä...